Tämä ravintolavalinta tuli vähän hätäisesti, mutta kun oli tarkoitus kiertää kaikki Jyväskylän ravintolat niin eipä sillä väliä. PP soitti noin klo 14 töihin että voitaisiin lähteä syömään jos MR:lle vain sopii ja että mä saan valita paikan. Soittelin MR:lle ja se sopi mainiosti. Tuo perjantaihan oli yksi suosituimmista pikkujoulupäivistä joten vaihtoehdoksi jäi vain Harald. Eipä haitannut, kun vanhastaan tiesin ravintolan vähintäänkin kohtuulliseksi.
Hämäräksi valaistu ravintola loi hyvin viikinki aikaisen fiiliksen paikkaan ja toimi hyvänä kulissina teemaravintolalle. Normaalisti rauhallinen ravintola oli tosin puolillaan kaakattavia akkoja viettämässä pikkujoulujaan joten rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan.
Menuna oli (a'la carte listalta luonnollisesti, koska kuten PP totesi pikkujoulumenu ei todellakaan ollut kehuttava):
Alkudrinkki:
Einarin Moukku
2cl Vikingfjord mustikka
2cl Volare forestfruit
Karpalomehua
Sprite
Alkuruoka:
Sienikeitto Sigtunasta
Ihanaisen lempeä torvisienikeitto saa tykönänsä sipulimarmelaatia kera rukiisen sultsinan.
Pääruoka:
Alf Nahkapöksyn hirveä lankulta
Murea saksanhirven kare pujotetaan miekkaan ja kyytipojaksi tarjoillaan talon Voima-olut -kastia, valkosipulilla maustettua perunaa, valkosipulinkynsiä, hunajaisia juureksia ja ryytimaan antimia.
Ruokajuoma:
Voimaolut
Einarin moukku oli makea, pitkästä lasista tarjoiltu drinkki. Mustikka hallitsi makua, mutta luulen että karpalomehu taittoi mustikka ja hedelmäliköörien makeuden jolloin tulos oli miellyttävä eikä äklömakea.
Torvisienikeitto oli loistava taidonnäyte siitä miltä alkuruokakeiton tulee maistua. Kermainen maukas liemi yhditettynä torvisieniin toimii loistavasti. Keiton lisäkkeenä toimivat sipulimarmelaati ja sultsinat jättivät todella toivomisen varaa. Sultsinat olivat aterian mukana "hampaiden teroitukseen" tarjottujen hapanleipien ohessa olleen voisulan kanssa aivan loistavia, mutta mitä ne tekivät sienikeiton ohessa?!? ei voi ymmärtää .... Ja se sipuli marmelaati ... ensinnäkin se on MARMELAADI ainakin meillä päin ja oli kyllä niin perseestä kun olla voi ... ihan vinkkinä Haraldin keittiöön ... JÄTTÄKÄÄ SE POIS SIITÄ ANNOKSESTA!!!
Hirvi oli näyttävästi esillä ja näytti herkulliselta lankulla. Ainut ongelma oli että kyseessä oli saksanhirvi, jonka maku nyt muistuttaa enemmän nautaa/härkää kuin riistanmakuista kotimaista hirveä. Toisinsanoen en olisi pystynyt ilman ruokalistaa nimeämään tätä hirveksi. Haraldin kokit kyllä osaavat lihansa paistaa. Hirvi oli juuri oikein paistettu mediumiksi tilauksen mukaan. Ohessa tulleet hunajaiset juurekset sen sijaan olivat ylikypsiä ja salaatti normu vihreä salaatti jota saa joka kuppilasta ruokansa viereen. Valkosipuliperunat ... no ne oli valkosipuliperunoita. Ei mitään yllättävää eikä kyllä hirveä pettymyskään. Aika mitäänsanomatonta siis. Ohessa ollutta olut kastiketta en rupea edes arvioimaan. Se oli aika luokatonta ja jäi lankun reunalle kerran maistamisen jälkeen. Aterian parasta antia (hirvi/härkä/naudan rinnalla) olivat marinoidut valkosipulinkynnet, aivan loistavia kynsiä ... jaa minäkö pidän valkosipulista?? En suinkaan en :D
Ruokajuomana ollut voimaolut oli hyvää, mutta ehkä hieman paahteista makuuni. Se kuitenkin ajoi asiansa hirven kyytipoikana. Olipa edes siinä hieman ryhtiä kun hirvestä sitä ei löytynyt.
Palvelu oli hitaahkoa ... joka luultavasti johtui pikkujoulukiireistä. Tosin kun lähdemme ulos syömään ei meillä ole koskaan mikään kiire, kunhan juomat vain tulevat pöytään...
Jätän ilmapiirin poikkeuksellisesta ajankohdasta johtuen arvioimatta ja annan hieman ontuneesta suorituksesta 7-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti